Poikkeustilassa

Olen nyt Lapin Keskussairaalassa keuhkosairauksienvuodeosastolla keuhkokuumeen vuoksi. Tämän vuoksi blogi ei päivity aivan kuten normaalisti. Täällä kun saattaa vierähtää hetki, toivottavasti ei viikkoa pidempää, niin pääsisi taas kotiin paijaamaan kissoja. Kaksi yötä erossa tuntuu kamalan pitkältä ajalta. En pääse hakemaan pikku Nappeliakaan normaalisti, pitää soittaa siitä Tiinalle ja sopia uusiksi koko homma.

Että tällaista täällä nyt, loppuun pari ikävöintikuvaa kissoista.

Huonon tuurin tarinat

Eilen koettiin kauhun hetkiä, kun Kasper innostui syömään pumpulia. Todellisuudessa tilanne siis johti siihen, että kissa parka miltei tukehtui siihen. Olin juuri palaamassa kotiin, kun Vilma soitti minulle ja sanoi, että Kasper tukehtuu. Vilma oli huomannut pojan pumpulipuuhat vasta, kun oli kuulut hirveää kakomista. Yritin parhaani mukaan neuvoa mikä voisi auttaa. Taustalla kuulin miten kovaa Kasper köhi. Sydäntä kylmäsi kaikki ne kauhukuvat, mitkä tulivat mieleen. Kiirehdin kotiin.

Vilma roikotti Kasperia hetken pää alaspäin (tämän ensiapuohjeen olin joskus lukenut jostain kissaoppaasta, jossa sanottiin tämän auttavan tukehtumistapauksissa) ja tämä sai nieltyä kurkun tukkineen palan. Kotiin palatessani minua odotti - luojan kiitos - hengittävä kissa, joka vaikutti kuitenkin voivan pahoin. Kasper yökki ilmaa ja yritti paeta piiloon sohvan alle. Säikähtänyt Vilma piteli pojasta kuitenkin kiinni.

Pumpulin syönti ei ole kauhean terveellistä, joten päätimme yrittää oksettaa pojan suolan avulla. Turhaan. Tämän jälkeen soitin eläinlääkärille, joka neuvoi antamaan parafiiniöljyä siihen asti, kunnes pumpuli tulisi jommasta kummasta päästä ulos. Järkyttyneelle kissalle ei muuten ole kamalan helppo antaa ruutalla mitään... Öljyä on mennyt jo hyvä määrä, mutta tuotosta ei ole kuulunut. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, ettei pumpulin pitäisi olla kamalan vaarallista, toivottavasti hän on oikeassa.

Eilisen loppuillan Kasper nukkui vieressäni sohvalla "majassa", jonka rakensin hänelle sohvatyynyistä.

Poika on vielä tänäänkin ollut jotenkin normaalia väsyneempi ja arka. Toivotaan kuitenkin, että tästä selvittiin nyt vain säikähdyksellä. Toissa viikoinen ampiaisenpisto ja siitä seurannut eläinlääkärireissu on varmasti vielä liian kirkkaana Kassupojankin mielessä.

Hurja sängynvaltaaja

Saaran ollessa poissa kotoa hänen huoneensa on silti ahkerassa käytössä, jos vain ovi on sattunut jäämään auki. Monesti kisulit tykkäävät katsella ikkunasta ulos tai istua avoimen ikkunan raossa haistelemassa ilmaa (ikkuna on tietenkin verkotettu). Mutta yleisin käyttö lienee piiloutuminen johonkin rauhalliseen soppeen nukkumaan. Eilen kissoja jälleen kerran paikantaessani, löysin yhden sängynvaltaajan peiton alta lepäilemästä!

Kotileijona

 

Herkkä kisumisu

Mikäs pylly se täältä löytyi?

Tänään Saaran ollessa töissä löysin Kasperin taas kellimästä sängyltä. Mikäpäs siinä, kun se ei Saaraakaan tunnu haittaavan, että kissat käyttävät hänen huonettaan hotellina. Tällä kertaa Kasperilla oli missio Erittäin puhdas turkki.

Hieman tätä häntää nyt vois putsailla.

Mikäs täällä haisee.... varmaan tää tassu prkl.

Jos tosta vähän ottais.

Ei tää vieläkään ole puhdas.

Ai sie oot vieläkin siinä...

Eilen saatiin Tiinalta kolme sähköpostillista kuvia Nappelista ja kuulemma muutkin pennunkatsojat oli ihastuneet sen luonteeseen, eikä mikään ihme! Onhan se niin ihana pallero ♥ oon jo ihan malttamaton, enää yksitoista yötä!

Iltapuuhia

Sain napattua tänään Aavasta ja Kasperista kivan yhteiskuvan, jossa molemmilla on hassu ilme. Aava tuimana ja Kasper näyttää omalta höntiltä itseltään.

 Sitten kuvasarja Kasperin iltapuuhista:

Lussulla

Mamman vieressä on hyvä köllötellä

Ylväästi nukkumassa.

Purr?

Tyytyväisenä nukkumassa

Isä on tehnyt kissoille mökin, joka aiotaan laittaa katon rajaan hyllyn päälle. Kiinnitetään toisista hyllyistä seinälle "portaat", joita pitkin pallerot sitten pääsevät kiipeämään piiloon lepäilemään. Pitää vielä keksiä jostain patja tai tyyny tuonne sisälle, jahka isä ensin saa sen edes tuotua mökiltä Rovaniemelle.

Viimeistelyä vaille valmis.

Junailua

Ollaan Vilman ja kissojen kanssa matkalla Kouvolasta kotiin Rovaniemelle. Kaksi vaihtoa on jo takana ja nyt on aika näyttää mallikkaan matkailun esimerkkiä ala Aava ja Kasper.

Vr:llä on hyvät lemmikkivaunut, joissa pitkänkin matkan taitto sujuu mukavasti. Onneksi ainakin tällä kertaa ilmastointi toimii! Matkatavaratkin saatiin mahtumaan niille varatuille paikoille :) Vielä ei ainakaan olla mitään maukuorkesteria saatu pystyyn, saa nähdä sujuuko seuraavat kahdeksan tuntia yhtä leppoisissa merkeissä!

Esittelykierros osa 3 - Yhdessä

Kolmas osa, eli yhdessä:

Aava ja Kasper - päivä ja yö

Halusimme ottaa kaksi kissaa samasta pentueesta, jotta heistä olisi toisilleen seuraa ja turvaa. Niin Aava ja Kasper muuttivat meille Rovaniemelle Suomussalmelta.

Aava ja Kasper ovat kuin päivä ja yö, mutta tekevät kaiken silti yhdessä. Heidän puuhastelujaan on ihana seurata ja vain harvoin leikki yltyy niin rajuksi että pitäisi mennä väliin.

Leikkien lisäksi myös pesuhetket ovat yhteistiä. Rankkojen leikkien jälkeen maataan sylitysten ja nukutaan kylki kyljessä välillä toisiaan pesten.

Aava ja Kasper myös "lussuttavat" molemmat. Yleensä he tekevät sen yhtenä isona myttynä lempiviltin päällä.

Aava ja Kasper osaavat istua käskystä, tosin muistavat itse sen vain kun palkinto on tarpeeksi iso ja herkullinen.

Esittelykierros osa 2 - Aava

Eli esittelykierroksen toinen osa:

Aava Tiitsikki Tähtitieteilijä s.12.7.2011

Aava on vuoden ikäinen leikattu maatiaistyttö. Hän on varsinainen hurjapää riiviö, joka menee aina edellä ja on kaikessa mukana. Jos kokoat tai asennat jotain, Aava on siellä. Hän on älyttömän fiksu ja tuntuu, että hän muistaa kaiken. Hän osaa avata ovet ja etsii keinot saada tavarat piiloista tai kaapeista. Kasper seuraa aina häntä luotettavan rikoskumppanin tavoin.

Aava on johtajasielu. Hän on rohkea ja viipottaa häntä pystyssä kohti seikkailuja. Hän nauttii ulkoilusta ja on oppinut käskyn "sisälle", joskaan ei aina tahdo sitä noudattaa. Jos puhut itsepäisyydestä, puhut Aavasta. Jos hän päättää, ettei suostu johonkin, esimerkiksi ottamaan lääkettä, on hänet erittäin vaikea saada sitä tekemään.

Aava on kissa, joka ei turhaan pidä meteliä, juttelee vain kun on asiaa. Hän sulattaa sydämmet älyllään ja taidoillaan. Hän ei kavahda pientä sadetta tai outoja ääniä, vaan vastaanottaa kaiken uteliaisuudella.

Aavan nimeen voisi lisätä adjektiivin "hurja". Hän ei ole mikään sylikissa, vaan tulee itse pyytämään hellyyttä jos sitä haluaa. Hän osoittaa muille rakkautensa pukkaamalla kohdettaan hyväksyvästi päällään. Joskus harvoin hän saattaa tulla nukkumaan jalkoja vasten, muttei milloinkaan käskystä.

Vaikkei Aava ole mikään sylissäkiehnääjä, on hän silti seurallinen osallistumalla kaikkeen. Hän matkustaa huoneesta toiseen olkapäällä istuen tai jaloissa juosten. Usein unissaan hän on hellimmillään ja paljastaa mahansa silitettäväksi ja kehrää äänekkäästi.

Ennen leikkaamista Aava oli kovin kiukkuinen, mutta leikkaus pehmensi hänen luonnettaan hormoonien tasaannuttua. Pentuna hän myös sairasti usein, varsinkin korvissa oli ongelmaa ja pissatulehduskin vaivasi. Tervehdyttyään tuima ilme on kadonnut ja sylissäkin saattaa saada kantaa. Paino tosin sanalle saattaa ;-)

Aava sopeutuu todella hyvin uusiin tilanteisiin ja asioihin. Hän ei ollut muutostakaan moksiskaan, tutki vaan innostuneena paikkoja. Aava suhtautuu toisiin eläimiin lempeästi, joskin koiria kohtaan alkuun hieman varautuneesti.

Aava on hyvin sielukas ja erityinen kissa, joka ottaa tilansa. Häntä kutsutaan lempinimillä "rakennusmestari", "tähtitaivas", "Assu" ja "Apsi-Apina". Aava on kaikkiruokainen, hänelle kelpaa myös kala ja raaka liha.

Esittelykierros osa 1 - Kasper

Kun aloittaa uuden blogin, on ehkä ihan hyvä kertoa vähän mistä tai kenestä se kertoo. Ajattelinkin nyt sitten ensi töikseni pistää esittelykierroksen pystyyn. Aloitetaan Kasperista:

Kasper Hermanni Silkkiapina s.12.7.2011

Kasper on (vielä) leikkaamaton nuori kollipoika, joka on viime aikoina alkanut juttelemaan varsin äänekkäästi. Tämän maatiaiskisun karvan alla asuu oikea höntti mamman mussukka, joka hakee usein turvaa minusta ja Vilmasta. Viime aikaisten karkailuyritysten ja huutokonserttien seurauksena olemme päättäneet kastroida hänet mahdollisimman pian. Päätökseen vaikutti myös se, miten ahdistuneelta ja stressaantuneelta hän on vaikuttanut.

Kasper rakastaa sängyllä loikoilua ja raputuksia, mutta piiloutuu varsin taitavasti kaivatessaan rauhaa. Hän keimailee kameralle ja kurnuttaa iloisesti. Kasper on totuttelun jälkeen alkanut pitää ulkoilusta ja vaatii usein Kouvolassa Vilman vanhemmilla vieraillessamme ulospääsyä kovaäänisesti oven edessä istuen.

Kasper sairasteli ensimmäisen elinvuotensa aikana aika paljon. Hänellä oli tulehdus milloin missäkin ja tämän tuosta juostiin lääkärissä. Välillä tuntui, että hän oli muuttumassa kamalan araksi, mutta onneksi lääkkeiden purressa lopulta, hän palasi aina omaksi itsekseen. Viime kuukausina sairastelua ei onneksi enää ole ollut.

Kasperin lempipuuhiin kuuluu "lussuttaminen", eli viltin imeminen ja sitä leipominen. Kasper tuli meille siskonsa kanssa vain kymmenviikkoisena ja epäilemme tuon tavan kenties jääneen liian aikaisesta erottamisesta. Muuten hän on kyllä henkisesti ja fyysisesti täysin kehittynyt, ja ehdottoman sisäsiisti.

Tällä meidän mussukalla on mitä moninaisimpia lempinimiä, käytetyimpinä Kassu ja Pikkutassu. Kasper on kova painimaan, kun sille päälle sattuu ja joskus otteet käyvät liian hurjiksi. Nuoren miehen tavoin hän kapinoi äitejään vastaan, mutta aina lopulta palaa kerjäämään hellyydenosoituksia kiehnäten jaloissa.

Kasper kellii aina lattialla odottaessaan ruokaa ja kurisee iloisesti vastauksia meidän jutellessa hänelle. Oikein hyvää ruokaa saadessaan Kasper syö silmät kiinni nauttien ja kovaan ääneen maiskuttaen. Yleensä aina syötyään oman kuppinsa tyhjäksi, Kasper jatkaa siskonsa tähteistä tämän jo lopetettua syömisen. Välillä siis aika ahmatti poika. Raakaan lihaan tai kypsennettyyn kalaan Kasper ei kuitenkaan koske, vaikka yleensä ottaen kaikki mikä tulee valmiina purkista tai pussista kelpaa. Onneksi tarjoamamme ruoka on hyvän laatuista, eläinkaupasta ostettua ja tarkoin valittua (lihapitoisuus vähintään 80% yms).