Huonon tuurin tarinat

Eilen koettiin kauhun hetkiä, kun Kasper innostui syömään pumpulia. Todellisuudessa tilanne siis johti siihen, että kissa parka miltei tukehtui siihen. Olin juuri palaamassa kotiin, kun Vilma soitti minulle ja sanoi, että Kasper tukehtuu. Vilma oli huomannut pojan pumpulipuuhat vasta, kun oli kuulut hirveää kakomista. Yritin parhaani mukaan neuvoa mikä voisi auttaa. Taustalla kuulin miten kovaa Kasper köhi. Sydäntä kylmäsi kaikki ne kauhukuvat, mitkä tulivat mieleen. Kiirehdin kotiin.

Vilma roikotti Kasperia hetken pää alaspäin (tämän ensiapuohjeen olin joskus lukenut jostain kissaoppaasta, jossa sanottiin tämän auttavan tukehtumistapauksissa) ja tämä sai nieltyä kurkun tukkineen palan. Kotiin palatessani minua odotti - luojan kiitos - hengittävä kissa, joka vaikutti kuitenkin voivan pahoin. Kasper yökki ilmaa ja yritti paeta piiloon sohvan alle. Säikähtänyt Vilma piteli pojasta kuitenkin kiinni.

Pumpulin syönti ei ole kauhean terveellistä, joten päätimme yrittää oksettaa pojan suolan avulla. Turhaan. Tämän jälkeen soitin eläinlääkärille, joka neuvoi antamaan parafiiniöljyä siihen asti, kunnes pumpuli tulisi jommasta kummasta päästä ulos. Järkyttyneelle kissalle ei muuten ole kamalan helppo antaa ruutalla mitään... Öljyä on mennyt jo hyvä määrä, mutta tuotosta ei ole kuulunut. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, ettei pumpulin pitäisi olla kamalan vaarallista, toivottavasti hän on oikeassa.

Eilisen loppuillan Kasper nukkui vieressäni sohvalla "majassa", jonka rakensin hänelle sohvatyynyistä.

Poika on vielä tänäänkin ollut jotenkin normaalia väsyneempi ja arka. Toivotaan kuitenkin, että tästä selvittiin nyt vain säikähdyksellä. Toissa viikoinen ampiaisenpisto ja siitä seurannut eläinlääkärireissu on varmasti vielä liian kirkkaana Kassupojankin mielessä.