Odotusta

Ollaan jo pitkään enemmän tai vähemmän suunniteltu kolmannen kissan hankintaa. Nyt kun muutto isompaan asuntoon vihdoin toteutui, myös se kissan ottaminen alkoi tuntua ajankohtaiselta. Vaihtoehdoissa oli aluksi useampi rotu, kuten britti ja devon rex, mutta lopulta kuitenkin päädyttiin siihen, että halutaan ragdoll, koska se vaikutti ulkonäön ja varsinkin luonteensa puolesta sopivan meille parhaiten.

Alettiin siis tutustua tarkemmin ragdoll kasvattajiin ja pentutilanteeseen. Apulassa sitten silmiimme osui ilmoitus joka vaikutti hyvältä:

Soitin Tiinalle ja sovimme, että tulisimme katsomaan pentua Kouvolassa vierailumme yhteydessä. 22.7. sunnuntaiaamuna me sitten starttasimme auton kohti Köyliötä. Jännittävien ajotuntien jälkeen olimme keskellä maalaisidyyliä, ja löysimme oikeaan osoitteeseen, jossa Tiina olikin jo vastassa.

Manteli-emo ja osa pennuista.

Olohuoneessa meitä vastassa oli sohvallinen pörröisiä nukkuvia pentuja. Heidät nähdessäni yllätyin, miten pieniä ne olivat! Kuvissa ne näyttivät paljon suuremmilta, miltei aikuisen kokoisilta. Tämä ehkä siksi, etten ollut ikinä nähnyt ragdollia luonnossa, vaikka kuvia olinkin selannut paljon.

Istuimme sohvalle tutustumaan pentuihin. Ensimmäisenä unesta heräili suloinen pieni bicolor tyttö, joka heti lähestyi meitä rohkeasti, kiipesi Vilman syliin ja tarrautui pienillä tassuillaan tämän villapaitaan ja alkoi nuolla sitä. Kun pentu viimein malttoi irroittaa otteensa, se suuntasi Vernan luokse ja nuoli tämän sormia. Tiina esitteli pennun Nappeliksi. Nappeli, pentu joka kiipesi iltaisin ensimmäisenä sänkyyn nukkumaan ja joka ei saanut tarpeekseen sylittelystä.

Yritimme tutustua myös Nettaan, mutta Nappeli nousi aina kirkkaimmin esiin, nousi syliin ja jäi siihen kuin liimattu. Ei se sitten ollut niin kovin vaikea päätös, minkä pennuista halusimme omaksemme, kun kaikki kerran vielä olivat vapaina ja yksi teki itseään niin suoraan tykö ja hurmasi meidät täysin. Omaa sylipalleroista me kuitenkin etsimme, rohkeaa, kontaktia hakevaa ja leikkisää.

"Wattuwarpaan Bruman Nappeli"

Vilma ja Nappeli

Nappeli on väritykseltään sininen bicolor.

Nappeli innostui leikkimään

18. elokuuta lähdetään käymään junalla Köyliössä hakemassa Nappeli. Hän on silloin sen n. 14 viikkoa vanha. Haluttiin, että hän saa viettää mahdollisimman pitkään muiden pentujen ja emon kanssa, jotta saisi mahdollisimman hyvät eväät loppuelämää varten. Ei olla vielä päätetty mikä Nappelin kutsumanimeksi tulee, mutta eiköhän sekin sitten selviä kun saadaan tyttö kotiin!

Oltiin ostettu tulevalle kissanpennulle lahjaksi lelu, jonka hän voi sitten ottaa mukaan kun muuttaa meille uuteen kotiin ja saisi tutut ja turvalliset tuoksut mukaansa lelun muodossa.

Minä ja Nappeli

Nappeli tulevan kummitätinsä sylissä.

Manteli, joka on ollut pennuilleen tunnollinen äiti.

Nappeli Vilman sylissä nauttimassa rapsutuksista.

Nappeli nukahti lopulta Vilman syliin ja jäi siihen tuhisemaan tyytyväisenä.

Viime viikolla saatiin Tiinalta sähköpostilla terveiset Nappelilta ja 23 kuvaa! Tuntui, että pikkuinen olisi kasvanut aivan hirveästi viikossa. Tässä yksi Tiinan ottamista ja lähettämistä kuvista: