Arvoitus!

Tänään matkaan lähdettiin kuljetuskopan kanssa, mutta Aavaa ja Kasperia ei huolittu mukaan. Mikä on tämän salaperäisen mysteerimatkan tarkoitus?

Siitä lisää myöhemmin ;-)

Poikkeustilassa

Olen nyt Lapin Keskussairaalassa keuhkosairauksienvuodeosastolla keuhkokuumeen vuoksi. Tämän vuoksi blogi ei päivity aivan kuten normaalisti. Täällä kun saattaa vierähtää hetki, toivottavasti ei viikkoa pidempää, niin pääsisi taas kotiin paijaamaan kissoja. Kaksi yötä erossa tuntuu kamalan pitkältä ajalta. En pääse hakemaan pikku Nappeliakaan normaalisti, pitää soittaa siitä Tiinalle ja sopia uusiksi koko homma.

Että tällaista täällä nyt, loppuun pari ikävöintikuvaa kissoista.

Huonon tuurin tarinat

Eilen koettiin kauhun hetkiä, kun Kasper innostui syömään pumpulia. Todellisuudessa tilanne siis johti siihen, että kissa parka miltei tukehtui siihen. Olin juuri palaamassa kotiin, kun Vilma soitti minulle ja sanoi, että Kasper tukehtuu. Vilma oli huomannut pojan pumpulipuuhat vasta, kun oli kuulut hirveää kakomista. Yritin parhaani mukaan neuvoa mikä voisi auttaa. Taustalla kuulin miten kovaa Kasper köhi. Sydäntä kylmäsi kaikki ne kauhukuvat, mitkä tulivat mieleen. Kiirehdin kotiin.

Vilma roikotti Kasperia hetken pää alaspäin (tämän ensiapuohjeen olin joskus lukenut jostain kissaoppaasta, jossa sanottiin tämän auttavan tukehtumistapauksissa) ja tämä sai nieltyä kurkun tukkineen palan. Kotiin palatessani minua odotti - luojan kiitos - hengittävä kissa, joka vaikutti kuitenkin voivan pahoin. Kasper yökki ilmaa ja yritti paeta piiloon sohvan alle. Säikähtänyt Vilma piteli pojasta kuitenkin kiinni.

Pumpulin syönti ei ole kauhean terveellistä, joten päätimme yrittää oksettaa pojan suolan avulla. Turhaan. Tämän jälkeen soitin eläinlääkärille, joka neuvoi antamaan parafiiniöljyä siihen asti, kunnes pumpuli tulisi jommasta kummasta päästä ulos. Järkyttyneelle kissalle ei muuten ole kamalan helppo antaa ruutalla mitään... Öljyä on mennyt jo hyvä määrä, mutta tuotosta ei ole kuulunut. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, ettei pumpulin pitäisi olla kamalan vaarallista, toivottavasti hän on oikeassa.

Eilisen loppuillan Kasper nukkui vieressäni sohvalla "majassa", jonka rakensin hänelle sohvatyynyistä.

Poika on vielä tänäänkin ollut jotenkin normaalia väsyneempi ja arka. Toivotaan kuitenkin, että tästä selvittiin nyt vain säikähdyksellä. Toissa viikoinen ampiaisenpisto ja siitä seurannut eläinlääkärireissu on varmasti vielä liian kirkkaana Kassupojankin mielessä.

Hurja sängynvaltaaja

Saaran ollessa poissa kotoa hänen huoneensa on silti ahkerassa käytössä, jos vain ovi on sattunut jäämään auki. Monesti kisulit tykkäävät katsella ikkunasta ulos tai istua avoimen ikkunan raossa haistelemassa ilmaa (ikkuna on tietenkin verkotettu). Mutta yleisin käyttö lienee piiloutuminen johonkin rauhalliseen soppeen nukkumaan. Eilen kissoja jälleen kerran paikantaessani, löysin yhden sängynvaltaajan peiton alta lepäilemästä!

Kotileijona

 

Herkkä kisumisu

Mikäs pylly se täältä löytyi?

Tänään Saaran ollessa töissä löysin Kasperin taas kellimästä sängyltä. Mikäpäs siinä, kun se ei Saaraakaan tunnu haittaavan, että kissat käyttävät hänen huonettaan hotellina. Tällä kertaa Kasperilla oli missio Erittäin puhdas turkki.

Hieman tätä häntää nyt vois putsailla.

Mikäs täällä haisee.... varmaan tää tassu prkl.

Jos tosta vähän ottais.

Ei tää vieläkään ole puhdas.

Ai sie oot vieläkin siinä...

Eilen saatiin Tiinalta kolme sähköpostillista kuvia Nappelista ja kuulemma muutkin pennunkatsojat oli ihastuneet sen luonteeseen, eikä mikään ihme! Onhan se niin ihana pallero ♥ oon jo ihan malttamaton, enää yksitoista yötä!

Iltapuuhia

Sain napattua tänään Aavasta ja Kasperista kivan yhteiskuvan, jossa molemmilla on hassu ilme. Aava tuimana ja Kasper näyttää omalta höntiltä itseltään.

 Sitten kuvasarja Kasperin iltapuuhista:

Lussulla

Mamman vieressä on hyvä köllötellä

Ylväästi nukkumassa.

Purr?

Tyytyväisenä nukkumassa

Isä on tehnyt kissoille mökin, joka aiotaan laittaa katon rajaan hyllyn päälle. Kiinnitetään toisista hyllyistä seinälle "portaat", joita pitkin pallerot sitten pääsevät kiipeämään piiloon lepäilemään. Pitää vielä keksiä jostain patja tai tyyny tuonne sisälle, jahka isä ensin saa sen edes tuotua mökiltä Rovaniemelle.

Viimeistelyä vaille valmis.

Odotusta

Ollaan jo pitkään enemmän tai vähemmän suunniteltu kolmannen kissan hankintaa. Nyt kun muutto isompaan asuntoon vihdoin toteutui, myös se kissan ottaminen alkoi tuntua ajankohtaiselta. Vaihtoehdoissa oli aluksi useampi rotu, kuten britti ja devon rex, mutta lopulta kuitenkin päädyttiin siihen, että halutaan ragdoll, koska se vaikutti ulkonäön ja varsinkin luonteensa puolesta sopivan meille parhaiten.

Alettiin siis tutustua tarkemmin ragdoll kasvattajiin ja pentutilanteeseen. Apulassa sitten silmiimme osui ilmoitus joka vaikutti hyvältä:

Soitin Tiinalle ja sovimme, että tulisimme katsomaan pentua Kouvolassa vierailumme yhteydessä. 22.7. sunnuntaiaamuna me sitten starttasimme auton kohti Köyliötä. Jännittävien ajotuntien jälkeen olimme keskellä maalaisidyyliä, ja löysimme oikeaan osoitteeseen, jossa Tiina olikin jo vastassa.

Manteli-emo ja osa pennuista.

Olohuoneessa meitä vastassa oli sohvallinen pörröisiä nukkuvia pentuja. Heidät nähdessäni yllätyin, miten pieniä ne olivat! Kuvissa ne näyttivät paljon suuremmilta, miltei aikuisen kokoisilta. Tämä ehkä siksi, etten ollut ikinä nähnyt ragdollia luonnossa, vaikka kuvia olinkin selannut paljon.

Istuimme sohvalle tutustumaan pentuihin. Ensimmäisenä unesta heräili suloinen pieni bicolor tyttö, joka heti lähestyi meitä rohkeasti, kiipesi Vilman syliin ja tarrautui pienillä tassuillaan tämän villapaitaan ja alkoi nuolla sitä. Kun pentu viimein malttoi irroittaa otteensa, se suuntasi Vernan luokse ja nuoli tämän sormia. Tiina esitteli pennun Nappeliksi. Nappeli, pentu joka kiipesi iltaisin ensimmäisenä sänkyyn nukkumaan ja joka ei saanut tarpeekseen sylittelystä.

Yritimme tutustua myös Nettaan, mutta Nappeli nousi aina kirkkaimmin esiin, nousi syliin ja jäi siihen kuin liimattu. Ei se sitten ollut niin kovin vaikea päätös, minkä pennuista halusimme omaksemme, kun kaikki kerran vielä olivat vapaina ja yksi teki itseään niin suoraan tykö ja hurmasi meidät täysin. Omaa sylipalleroista me kuitenkin etsimme, rohkeaa, kontaktia hakevaa ja leikkisää.

"Wattuwarpaan Bruman Nappeli"

Vilma ja Nappeli

Nappeli on väritykseltään sininen bicolor.

Nappeli innostui leikkimään

18. elokuuta lähdetään käymään junalla Köyliössä hakemassa Nappeli. Hän on silloin sen n. 14 viikkoa vanha. Haluttiin, että hän saa viettää mahdollisimman pitkään muiden pentujen ja emon kanssa, jotta saisi mahdollisimman hyvät eväät loppuelämää varten. Ei olla vielä päätetty mikä Nappelin kutsumanimeksi tulee, mutta eiköhän sekin sitten selviä kun saadaan tyttö kotiin!

Oltiin ostettu tulevalle kissanpennulle lahjaksi lelu, jonka hän voi sitten ottaa mukaan kun muuttaa meille uuteen kotiin ja saisi tutut ja turvalliset tuoksut mukaansa lelun muodossa.

Minä ja Nappeli

Nappeli tulevan kummitätinsä sylissä.

Manteli, joka on ollut pennuilleen tunnollinen äiti.

Nappeli Vilman sylissä nauttimassa rapsutuksista.

Nappeli nukahti lopulta Vilman syliin ja jäi siihen tuhisemaan tyytyväisenä.

Viime viikolla saatiin Tiinalta sähköpostilla terveiset Nappelilta ja 23 kuvaa! Tuntui, että pikkuinen olisi kasvanut aivan hirveästi viikossa. Tässä yksi Tiinan ottamista ja lähettämistä kuvista:

Junailua

Ollaan Vilman ja kissojen kanssa matkalla Kouvolasta kotiin Rovaniemelle. Kaksi vaihtoa on jo takana ja nyt on aika näyttää mallikkaan matkailun esimerkkiä ala Aava ja Kasper.

Vr:llä on hyvät lemmikkivaunut, joissa pitkänkin matkan taitto sujuu mukavasti. Onneksi ainakin tällä kertaa ilmastointi toimii! Matkatavaratkin saatiin mahtumaan niille varatuille paikoille :) Vielä ei ainakaan olla mitään maukuorkesteria saatu pystyyn, saa nähdä sujuuko seuraavat kahdeksan tuntia yhtä leppoisissa merkeissä!