Esittelykierros osa 1 - Kasper

Kun aloittaa uuden blogin, on ehkä ihan hyvä kertoa vähän mistä tai kenestä se kertoo. Ajattelinkin nyt sitten ensi töikseni pistää esittelykierroksen pystyyn. Aloitetaan Kasperista:

Kasper Hermanni Silkkiapina s.12.7.2011

Kasper on (vielä) leikkaamaton nuori kollipoika, joka on viime aikoina alkanut juttelemaan varsin äänekkäästi. Tämän maatiaiskisun karvan alla asuu oikea höntti mamman mussukka, joka hakee usein turvaa minusta ja Vilmasta. Viime aikaisten karkailuyritysten ja huutokonserttien seurauksena olemme päättäneet kastroida hänet mahdollisimman pian. Päätökseen vaikutti myös se, miten ahdistuneelta ja stressaantuneelta hän on vaikuttanut.

Kasper rakastaa sängyllä loikoilua ja raputuksia, mutta piiloutuu varsin taitavasti kaivatessaan rauhaa. Hän keimailee kameralle ja kurnuttaa iloisesti. Kasper on totuttelun jälkeen alkanut pitää ulkoilusta ja vaatii usein Kouvolassa Vilman vanhemmilla vieraillessamme ulospääsyä kovaäänisesti oven edessä istuen.

Kasper sairasteli ensimmäisen elinvuotensa aikana aika paljon. Hänellä oli tulehdus milloin missäkin ja tämän tuosta juostiin lääkärissä. Välillä tuntui, että hän oli muuttumassa kamalan araksi, mutta onneksi lääkkeiden purressa lopulta, hän palasi aina omaksi itsekseen. Viime kuukausina sairastelua ei onneksi enää ole ollut.

Kasperin lempipuuhiin kuuluu "lussuttaminen", eli viltin imeminen ja sitä leipominen. Kasper tuli meille siskonsa kanssa vain kymmenviikkoisena ja epäilemme tuon tavan kenties jääneen liian aikaisesta erottamisesta. Muuten hän on kyllä henkisesti ja fyysisesti täysin kehittynyt, ja ehdottoman sisäsiisti.

Tällä meidän mussukalla on mitä moninaisimpia lempinimiä, käytetyimpinä Kassu ja Pikkutassu. Kasper on kova painimaan, kun sille päälle sattuu ja joskus otteet käyvät liian hurjiksi. Nuoren miehen tavoin hän kapinoi äitejään vastaan, mutta aina lopulta palaa kerjäämään hellyydenosoituksia kiehnäten jaloissa.

Kasper kellii aina lattialla odottaessaan ruokaa ja kurisee iloisesti vastauksia meidän jutellessa hänelle. Oikein hyvää ruokaa saadessaan Kasper syö silmät kiinni nauttien ja kovaan ääneen maiskuttaen. Yleensä aina syötyään oman kuppinsa tyhjäksi, Kasper jatkaa siskonsa tähteistä tämän jo lopetettua syömisen. Välillä siis aika ahmatti poika. Raakaan lihaan tai kypsennettyyn kalaan Kasper ei kuitenkaan koske, vaikka yleensä ottaen kaikki mikä tulee valmiina purkista tai pussista kelpaa. Onneksi tarjoamamme ruoka on hyvän laatuista, eläinkaupasta ostettua ja tarkoin valittua (lihapitoisuus vähintään 80% yms).